Ulkomaankauppaministerin vastaus

Ulkomaankauppaministeri Ole Norrback vastasi 7.1.1999 kansanedustaja Outi Siimeksen kirjalliseen kysymykseen (KK 1430/1998) Wassenaarin järjestelystä. Vastaus on pääpiirteissään sama kuin kansanedustajien Kari Kantalainen (KK 1546/1998), Jaakko Laakso (KK 1423/1998) ja Erkki Pulliainen (KK 1445/1998) kirjallisiin kysymyksiin annettu vastaus.

Olen lisännyt tekstiin linkkejä, korostuksia ja

Eduskunnan puhemiehelle

Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Siimeksen/kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1430/1998 vp:

• Mitkä ovat ne perusteet, joiden vuoksi Suomen oli tarkoituksenmukaista taipua konsensukseen sopimuksen laajentamisesta ja mitä painostuskeinoja Suomea vastaan käytettiin,
• mitä taloudellisia seuraamuksia sopimuksesta tulee koitumaan maamme tietoturva- ja salausohjelmistoteollisuudelle ja vaikuttaako sopimus myös vapaasti levitettäviin (Shareware ja Freeware) ohjelmiin, ja
• mitä seuraamuksia Suomelle koituu, jos Suomi irtisanoutuu salausjärjestelmien vientirajoituksien osalta Wassenaarin sopimuksesta ja miten tämä irtautuminen on käytännössä toteutettavissa?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Suomi yhtyi 33 keskeisen teollisuusmaan muodostaman Wassenaar-järjestelyn vuosikokouksessa 2.12.1998 teknisten asiantuntijoiden valmistelemaan kompromissiehdotukseen, jonka perusteella ko. 33 maan kesken asetetaan yhtenäiset lähtökohdat salausteknologian vientivalvonnalle. Yhtenäisten lähtökohtien toteutumisen kannalta on tärkeää, että EU toteuttaa Suomen kansallisesti jo toimeenpaneman aineettoman viennin valvonnan.

Vientivalvonnan eräänä tavoitteena on edistää kansainvälistä kauppaa ko. valvonnanalaisten teknologioiden alalla varmistamalla sen, että kaikki keskeiset toimittajamaat sitoutuvat yhtenäisiin vientivalvontaehtoihin, ja että erilaiset luvitusmenettelyt eivät vaikuta kilpailulähtökohtiin.

Vientivalvonnan tarkoituksena on pyrkiä estämään destabilisoivien asesiirtojen ja asekertymien muodostumista. Wassenaar-järjestelyn edustama vientivalvonta tukee myös keskeisesti joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteistojen leviämisen estämistä, ts. asesulkua, edistävää strategisten tuotteiden vientivalvontaa.

Wassenaar-järjestelyssä saavutettu määräaikainen kompromissiratkaisu 64 bitin ylittävien massamittaisesti valmistettujen salausohjelmistojen asettamisesta yhtenäisen vientivalvonnan alaisuuteen vakauttaa salausteknologian vientivalvontaa koskevaa kansainvälistä käsittelyä.

Suomi yhtyi päätökseen ja muodostuneeseen konsensukseen ensisijaisesti turvallisuuspoliittisin perustein.

["Turvallisuuspoliittiset perusteet" tarkoittavat tässä ilmeisesti Yhdysvaltojen kantaa. Vastausta voi tulkita niin, että Suomi allekirjoitti sopimuksen, koska allekirjoittamatta jättäminen olisi heikentänyt Suomen mahdollisuuksiin vaikuttaa sopimuksen sisältöön, ja mikä tärkeintä, Suomi olisi voinut itse joutua jonkinlaisten rajoitusten piiriin.]

Hallituksen käsittelemän salauspolitiikka-muistion johtopäätösten mukaisesti Suomi ajoi valmisteluvaiheessa maksimaalisen vapaata salauspolitiikan valvonnan linjausta huolehtien samassa yhteydessä ko. salauspolitiikka-muistion linjausten mukaisesti myös siitä, että Suomen oman turvallisuuspoliittisen edun ja tekemiemme kansainvälisten sitoumusten perusteella välttämätön toimeenpanemamme vientivalvonnan uskottavuus ja tehokkuus säilyivät.

Yhdysvalloissa, joka keskeisesti ajoi salausohjelmistojen vientivalvontapäätöstä, katsotaan salausohjelmistojen yhtenäinen vientivalvonta turvallisuuspoliittiseksi välttämättömyydeksi. Yhdysvalloissa niin ikään arvioidaan informaatiosodankäynnin välineitä, joihin salausteknologia myös kuuluu, keskeisinä sotilaallisina resursseina. Näiden resurssien hillitsemätön leviäminen riskimaiden käyttöön on Yhdysvalloille keskeinen turvallisuuspoliittinen uhkakuva, jota myös vientivalvonnan keinoin estetään.

Suomen yhtyminen konsensukseen Wassenaar-järjestön yleiskokouksessa vaikuttaa Suomen mahdollisuuksiin antaa asiantunteva neuvottelupanos salausteknologian vientivalvonnan jatkokehittämisessä. Wassenaar-järjestelyn päätösten mahdollisimman liberaali ja yksinkertaistettu kohdentaminen riskimaihin sekä EU:ssa että ensisijaisesti kansallisesti on Suomen etujen mukaista.

Arvio riskimaihin suunnattavan vientivalvonnan vaikutuksen vähäisyydestä perustuu myös siihen, ettei ko. teollisuutemme ole suunnannut ulkomaankauppaansa tai markkinointiaan niihin n. 10-15 maahan, joita mm. Wassenaar-järjestelyn edellyttämän vientivalvonnan piirissä pidetään sotilaallisesti ja poliittisesti destabilisoivina riskimaina.

Irrottautuminen Wassenaar-järjestelyn edustamasta vientivalvonnasta yhden yksittäisen tuoteryhmän osalta ei ole mahdollista. Valvonnanalaisuuden juridinen pohja Suomessa perustuu vientivalvontalakiin (562/96) ja Eu:n kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta-asetukseen (EY) N:o 3381/94 ja neuvoston päätökseen (YUTP 94/942). Wassenaar-järjestelyn ja myös muiden vientivalvontaregiimien listapäätökset toimeenpannaan Suomessa ko. EU-lainsäädännön kautta kokonaisuudessaan.

On syytä korostaa, ettei Wassenaar-tuotelista ole vientikielto, vaan lisensointia edellyttävä valvontaluettelo. Päätökset lisensoinnista, ts. vientilupien myöntämisestä, tekevät yksinomaan kansalliset viranomaiset; Suomen tapauksessa kauppa- ja teollisuusministeriö. Kauppa- ja teollisuusministeriö voi myös kuulla valtioneuvoston asettamaa vientivalvontaneuvottelukuntaa, jossa myös teollisuus on edustettuna. Kauppa- ja teollisuusministeriön tarkoitus on varmistua siitä, että salausteknologian viennissä voidaan soveltaa mahdollisimman laajasti yksinkertaistettuja lisensointimenettelyjä ja näin minimoida suomalaisyrityksille aiheutuvat, tarpeettomat taloudelliset haittavaikutukset sekä ylimääräinen hallinnollinen työ.

Wassenaar-järjestön päätösten taloudellisia seurauksia maamme tietoturva- ja ohjelmistoteollisuudelle sekä erityisesti vapaasti levitettäviin (Shareware ja Freeware) ohjelmistoihin arvioitaessa, teknologia - ja teollisuuspoliittisista lähtökohdista katsoen massamarkkinaohjelmistojen vientivalvonnan seuraamukset saattavat pitemmällä aikavälillä olla kielteisiä Suomelle ja muille pienille ja teknologisesti edistyneille maille.

Aikaisempaan tilanteeseen verrattuna nyt tehty päätös antaa Yhdysvalloille merkittävän etulyöntiaseman voimakkaasti kasvavilla ohjelmisto- ja tietoliikennemarkkinoilla. Pienissä maissa toimivat salausohjelmistoja valmistavat yrityksen saattavat ajautua vaikeuksiin, kun pienet kotimarkkinat eivät yksin mahdollista sen kaltaista tuotekehityspanosta, jota menestyminen edellyttää. Uhkana saattaa olla, että tiukkaan sääntelyyn perustuva ulkomaankauppalainsäädäntö pakottaa yrityksen siirtämään toimintonsa muualle, erityisesti Yhdysvaltoihin, joka muodostaa toimialalla ylivoimaisesti suurimman markkina-alueen.

Pitkävaikutteisia seuraamuksia on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Salausteknologioiden käyttö tulee integroitumaan myös käyttöjärjestelmiin ja tietoliikenteen ns. middleware-ohjelmistoihin. Useiden arvioiden mukaan näillä ohjelmistoilla tulee olemaan keskeinen merkitys seuraavan sukupolven tietoliikenne- ja tietotekniikkaratkaisuissa. Tehdyn päätöksen vaikutusta tietotekniikkayritysten markkinoiden näkökulmasta on niinikään vaikea arvioida vielä. Epävarmuustekijät saattavat vaikuttaa markkinoiden odotusarvoihin.

Päätöksen jatkokäsittely Wassenaarin järjestelyssä kahden vuoden kuluttua tulee olemaan tärkeä. Mikäli osoittautuu, että päätöksen seuraamukset ovat kielteisiä, kahden vuoden kuluttua on mahdollisuus harkita päätöstä uudelleen.

[Wassenaarin järjestelyn salausohjelmistorajoituksia koskeva osa on voimassa 3. joulukuuta 2000 asti. Sen uusiminen vaati kaikkien jäsenmaiden yksimielisen suostumuksen. (ks. Yhteenveto salausrajoituksista)]

Suomen tietoturva- ja ohjelmistoteollisuuden kannalta seuraamukset tulevat riippumaan erityisesti siitä, miten vientilupakäytäntö toteutetaan Suomessa ja Euroopan unionissa.

Lisensointimenettelyistä päätetään yleensä kansallisella tasolla, mutta Euroopan unionin jäsenvaltioita sitovat myös neuvoston asetus (EY) N:o 3381/94 kaksikäyttötuotteiden vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän käyttöön ottamisesta sekä neuvoston päätös 94/942/YUTP kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaa koskevasta yhteisestä toiminnasta, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen J.3 artiklan perusteella.

Kansallisella tasolla eduskunta on säätänyt lain kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (562/96).

Tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden kansainvälisessä vientivalvonnassa edellytetään yleisesti - muiden kuin yleislisenssimenettelyjen yhteydessä - viennin lopullisessa määrämaassa loppukäyttäjän antamaa todistusta tuotteen käyttötarkoituksesta eli ns. loppukäyttäjätodistusta (end-user statement). Todistuksen käyttöön liittyvät menettelyt vaihtelevat kansallisesti. Loppukäyttäjätodistuksen muoto ja sisältö riippuvat myös valvonnanalaisesta tuotteesta. Joukkotuhoaseiden kehittelyyn liittyvien teknologioiden valvonnassa noudatetaan tiukempaa linjaa kuin esimerkiksi Wassenaarin järjestelyn pääosin siviilikäyttöisen tietoliikenneteknologian valvonnassa.

Mikäli salausteknologian massamarkkinatuotteisiin sovellettaisiin tiukkaa vientilupakäytäntöä siten, että jokaisen tuotteen jakeluketjun loppukäyttäjältä vaadittaisiin loppukäyttäjätodistus, tällä olisi erittäin kielteinen vaikutus maamme tietoturva- ja ohjelmistoteollisuuden kannalta. Se saattaisi käytännössä jopa pysäyttää viennin.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on valmistautunut ottamaan käyttöön hallituksen salauspolitiikkalinjauksen periaatteiden mukaisesti mahdollisimman liberaalin lisensointipolitiikan siten, etteivät tarvittavat rajoitukset haittaisi kohtuuttomasti teollisuuden ja yritysten normaalia ulkomaankauppaa.

Wassenaarin järjestelyssä sovitun yleisen ohjelmistohuomautuksen mukaan "julkiset" ohjelmistot on vapautettu valvonnanalaisuudesta. Wassenaarin järjestely on itse määritellyt termin "julkinen" ("public domain") seuraavasti:

"julkinen" tarkoittaa tässä yhteydessä teknologiaa ja ohjelmistoja, jotka ovat saatavilla ilman edelleenlevitystä koskevia rajoituksia (kustannusoikeudelliset rajoitukset eivät estä teknologiaa tai ohjelmistoa olemasta "julkisia").

Yllä mainitun mukaisesti Wassenaarin sopimus ei vaikuta vapaasti levitettäviin ohjelmiin. On kuitenkin todettava, että ed. Siimeksen kysymyksessä mainittujen termien ("Shareware" ja "Freeware") osalta terminologia ei ole kovin vakiintunut ja niitä saatetaan tulkita eri maissa eri tavoin. Yhtälailla Wassenaarin päätöksen määrittelemää termiä "julkinen" voidaan tulkita eri tavoin. Massamarkkinatuotteita koskevaa päätöstä tehtäessä Wassenaarin järjestelyssä päätettiin, että - osana kompromissiratkaisua - termin "julkinen" mahdollinen muuttaminen siirretään tarkasteltavaksi vuoden 1999 aikana. Kauppa- ja teollisuusministeriön tiedossa on, että vapaasti levitettävien julkisohjelmistojen lisenssivapaus on elintärkeää mm. tiedeyhteisölle.

Käyttämällä hyväksi yksinkertaistettuja lisensointimenettelyjä Euroopan yhteisön sallimissa puitteissa, sekä vaikuttamalla EU:n ko. lainsäädännön laatimiseen ei Wassenaar-järjestelyssä tehdyillä päätöksillä arvioida olevan välittömiä, taloudellisesti merkittäviä seuraamuksia maamme tietoturva- ja salausohjelmistoteollisuudelle. Pitkäaikaisten vaikutusten arvioiminen ei toistaiseksi ole mahdollista.

Hallituksen salauspolitiikkalinjaus on edelleen voimassa eikä sitä ole muutettu. Hallitus pyrkii em. linjauksensa periaatteiden mukaisesti mahdollisimman liberaaliin salauspolitiikkaan. Tämä on tarkoitus toteuttaa Wassenaar -järjestelyssä nyt tehdyn päätöksen jatkokäsittelyn yhteydessä kahden vuoden kuluttua ja kansallisessa lisensiöintimenettelyssä.

Helsingissä 7 päivänä tammikuuta 1999

Ministeri Ole Norrback

Katso myös:
Yhteenveto Wassenaarin järjestelyn salausrajoituksista
Vastauksia kysymyksiin Wassenaarin järjestelystä ja vahvasta salauksesta
Wassenaarin järjestely

URL: http://www.iki.fi/kaip/wassenaar/norrback-vastaus.html
Dokumenttia on viimeksi päivitetty 16.01.2001. Sivu on ladattu 03.01.2021 kello 14.52.